Itkett - Tumblr Posts
Pidin ennen itseäni kielinerona. Nykyisin ajattelen olevani urpo. Miksi, saatatte miettiä. No, rakkaat lapsoset. Mä oon infopisteellä töissä. Yleisen infoamisen lisäks mä myös vuokraan pyöriä.
Tänään mun luokse tuli sit ihana italialainen porukka. He halusivat vuokrata pyöriä ja mä olin iha juukelis puukelis! (Tässä vaiheessa puhuin asiakkaideni kanssa englantia)
Täytettiin sit porukan kans vuokralomakkeet samalla jutustellen mukavasti englantia. Sain kuulla tosi paljon Italiasta ja siitä, miten kylmää Suomessa on verrattuna Italiaan. Saatiin lomakkeet täytettyä, jonka jälkeen suunnattiin pyörille.
Siinä sitten pyörillä aloin taas iloisesti rupattelemaan italialaisille. Selitin muun muassa pyörien lukkojärjestelmästä ja kotikaupunkini nähtävyyksistä. Kesken kaiken huomasin kuitenki italialaisten kattovan mua tosi oudosti. Ihan ku ne ei ymmärtäis mun puheita? Miten ne ei voi ymmärtää englantia, ku kuitenki äske juteltii nii sujuvasti?
Seisoin siin sit hetken lukko kädes miettien italialaisten kielitaitoa ehkä hiukan suuttuen, kunnes työkaveri tuli paikalle. Seuraavaksi kävin tällaisen keskustelun;
Työkaveri; hobittinen, mikäs tilanne tääl on?
Minä; noku noi italialaiset ei ymmärrä mua, vaik mä puhun englantia!
*hetken hiljaisuus, joka tuntui miljoonalta vuodelta keskellä erämaata*
Työkaveri; hobittinen. Sä oot puhunu koko ajan suomea noille..
Minä; ...
Pitkä tarina lyhyesti; hölisin italialaisille suomea ja ehkä hiukan suutuin, kun ne raukat ei ymmärtäny mua.
Itken ilosta
Ruudussa on kaikki Masterchef Australian kaudet ❤
Kuulin äske jotai nii viatonta, et vielki itkettää
Istuskelin siis käytävällä odottaen tunnin alkua. Vähän matkan pääs must seiso kaks pikkuista ykköstä. He odottivat kokeen alkua. Jännityksensä he purkivat keskustellen:
Eka ykkönen: mul jäi MAOL kotii! Haittaakoha se?
Toka ykkönen: ei se varmaa haittaa, sehä on vaa kirja.
Eka ykkönen: nii enköhä mä pärjää. Ei siin varmaa oo mitää tärkeetä.
Kuultuani keskustelun pudistelin vain päätäni ja totesin, etten näe ekaa ykköstä enää koskaan. Hän ei tule selviämään matikan kokeesta.
Ihana löytää tällane MUOVINpalanen keiton seast -.-
Mikään ei vituta nii paljon, ku koiran paskaan astuminen
Kaivoin tänää vanhan kunnon pleikka kakkosen kaapin perukoilta. Syynä tähän oli hirmuinen nostalgia, kun muistelin lapsuuden ihania pelihetkiä kyynel silmäkulmassa vilkkuen.
Aloitin sit pelaamaan yhtä lapsuuteni lempipeliä, eli Agentti Hugoa! Voi että nyt olisi hauska ja jännittävä pelihetki! Uskallankohan pelata koko pelin läpi??
Pääsin pelissä siihen kohtaan, missä hahmot puhuvat vaarallisesta aineesta nimeltä natriumkloridi. Kulmani kurtistuivat hämmennyksestä. Ihan kuin olisin kuullut natriumkloridista myös oikeassa elämässä?
Peli oli pakko pysäyttää hetkeksi. Mikä helvetti on natriumkloridi? Onko se jokin ydinjäte? Sitten mieleni kirkastui. Natriumkloridihan on ruokasuola!
Ja heti tämän tajuttuani, totesin (jälleen kerran) olevani idiootti. Samalla musertuivat myös lapsuuden jännittävät hetket Agentti Hugon parissa. Maailmaa ei uhannutkaan ydinjäte, vaan joku perkeleen ruokasuola.
Pitkä tarina lyhyesti; Pelasin Agentti Hugoa ja tajusin, että pelin vaarallisin aine olikin ruokasuola, jolla ei todellakaan pysty tuhoamaan maailmaa.
Pelailin eilen illalla Simssii. Mä pelailen täl hetkel iha vaa tavallisel suvul, eli ei oo mitää haasteit tai muit vastaavii.
Joka tapaukses, päätin uudelleen vaatettaa kaikki rakkaat simini. Kesken vaatetuksen tein huomio. Miksi kaikki simini ovat tuollaisia ihme pallopäitä? Kaikilla hassun pikkuinen leuka, pyöreähköt päät ja vinot mantelimaiset silmät. Miten näistä kaikista on tullut näin ihmeellisen näköisiä, melkein rumia?!
Pohdiskelin tätä hetken ennen kuin iski akuutti jano. Jätin pelin hetkeksi rauhaan ja köpöttelin vessaan (sielt saa kylmempää vettä ku keittiöst). Join vessanhanast onnellisena vettä. Juotuani nostin pääni, jolloin näin vessanpeilistä kuvajaiseni.
Kuvajainen näytti yllättävän tutulta (tietenkin, onhan se mun oma nassukka). Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että tuttuus liittyisi itseeni. Tuttuus liittyi simeihini. Tajusin, että voihan perkele! Mä näytän iha mun simeiltä! Mullakin on hassu pikkuleuka, pyöreähkö pää ja mantelimaiset silmät.
Yhteenveto: ihmettelin simieni outoa ulkonäköä, kunnes tajusin kaikkien näyttävän ihan multa itseltäni.
Tajusin just äske, et oon unohtanu ostaa äidilleni joululahjan.
...hups
Näin 18 vuoden elämisen jälkeen sain äsken tietää, et kolmen iloisen rosvon nimet on Kasper, Jesper ja Joonatan, eikä Jasper, Jesper ja Joonatan.
Martta puhuu
Mun maailma meni äsken (taas) sekasin. Tällä kertaa katselin kummityttöni kanssa otsikossa mainittua ohjelmaa.
Katottiin kummitytön kaa muutama jakso, kun mä tajusin sen tunnarin laulajan hämmentävän kuulostavan tutulta. Aluksi pistin tän tuttuuden oman nostalgiani piikkiin. Katselinhan itsekin lapsena Martan seikkailuja telkkarista.
Ainoa vain, että nyt ei todellakaan ollut kyse nostalgiasta. Jotenki se ääni vaan kuulosti niin tutulta, ihan kuin olisin kuullut sen muuallakin kuin tossa ohjelmassa. Ehkä jossain toisessa lastenohjelmassa?
Aloin käymään mielessäni läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin lastenohjelmat ja -elokuvat läpi. Yht'äkkiä se tuli mieleeni; toi tunnarin ääni muistuttaa Leijonakuningas 2 Kovun ääntä!!!
Asia oli pakko selvittää, joten otin puhelimen kauniiseen käteen ja googlasin. Olin oikeassa. Kovun ja tunnarin ääni on sama heppu. En tiedä mitä ajatella.